Muistan, kuinka tapasin Jaanan ensikertaa Susannan luona.

Ihastuin oitis hänen taitoonsa luoda iloa ympärilleen, valaista tila!

Hänen lähellään oli hyvä olla.

Siinä sitten (vähän) jutellessamme, kerroin mahdollisuudesta käyttää kerhohuonettamme askartelutilana ja päätös kerhon perustamisesta syntyi samantien.

5.9.2008 Jaana kirjoitti:

Perustin tämän blogin minikerholaisia varten koska sähköpostittelu suuremman porukan kesken on vähän tahmeaa. Tähän blogiin voivat kirjoittaa ja kommentoida kaikki minikerhon jäsenet, ja uudet kommentit ovat välittömästi kaikkien nähtävillä.

Blogi on tällä hetkellä luokiteltu yksityiseksi, salasanoja ei ole ja sitä voi lukea kuka tahansa joka paikalle löytää mutta blogi ei näy vuodatuksen listauksissa joten tuskinpa tänne mitään satunnaisia keijoja saapuu. Jos porukka on sitä mieltä, voidaan blogi laittaa salasanan taakse.

Homman nimihän on siis se, että puuhaamme minikerhoa joka kokoontuisi ainakin näillä näkymin pääasiassa Maaritin kerhohuoneella Malminkartanossa. Tervetulleita ovat lähinurkilla majailevat mineilijät.

Ensimmäiseksi pitäisi sopia ensimmäisen kerhotapaamisen ajankohta, Maaritilla oli alustavana ideana joku arki-ilta parin viikon päästä. Ehdotelkaahan tähän sopivia päiviä. :D


Ai juu, laitoin tuohon oikean reunan laatikkoon vasta parin jäsenen blogiosoitteet, uudet jäsenet voivat lisätä sinne omansa sitä mukaa kun heitä tänne tippuu. :D
 

Kategoria: wooper 16 kommenttia Kommentoi
 

Ensimmäisessä kerhossa teimme pullokoreja, meitä taisi olla kolme osanottajaa.

Ja niin kolmen seuraan liittyi useita uusia jäseniä :)
Reilun vuoden aikana on jäseniä tullut ja mennyt, kaikki ovat olleet tervetulleita mukaan.
Perusjengi on kuitenkin pysynyt!
 
Muistan Jaanan kerran kyselleen jäseniltä pitäisikö kerhon nimi vaihtaa johonkin muuhun. Ainon vastaus oli niin ihana: "ei, koska kyllähän tämä tällainen Klubi on"! Ja niinhän onkin, meillä kaikilla on hyvä olla klubillamme ja klubissamme!
Kyllä Jaana tiesi sen jo nimen valitessaan.
 

 

Tieto Jaanan kuolemasta tuli todella kauheana järkytyksenä, kamalaa, ei voi olla totta, olin aivan sokissa.
Ikävä kyllä tapahtuma oli totta, kohtalon julmaa ivaa.
 
Ystävämme
Jaana Marika Inkinen
siunattiin haudan lepoon Malmin kappelissa
20.11.2009
 
Tilaisuus oli kaunis ja niin Jaanalle sopiva, näin Hän olisi sen halunnut tapahtuvan.
Surun murtamana laskimme Susannan kanssa Miniklubin viimeisen tervehdyksen Jaanalle.
 
 
Jaana, me tiedämme tehtäväsi maanpäällä ja taivaassa, ota palanen meistä jokaisesta mukaasi, älä unohda meitä, Sinä toit meidät yhteen, perustit meidät ja me kaipaamme Sinua ikuisesti.
Sytytämme kynttilän sinulle ja säilytämme muistot sydämissämme.
 
Rakkaudella, ystäväsi Maarit
ps. muista vilkuttaa meille aina iltaisin, mä olen sit se, joka vilkuttaa takaisin vaaleenpunaisilla lapasilla.
 
http://www.youtube.com/watch?v=89WOlVwyTnA